Osaatko ja uskallatko levätä tarpeeksi? Tiedätkö, mikä on ”tarpeeksi”?
Maailma ympärillämme kuohuu ja tutisee. Omassa arjessa täytyy huolehtia työn lisäksi kodista, terveydestä, ruokavaliosta, mahdollisesti sekä omista vanhemmista että lapsista, ilmastonmuutoksesta sekä Suomen kilpailukyvystä, näin muutamia mainitakseni.
Hyvinvointi -otsikolla myydään Sinä 2.0 -valmennuksia, 7 minuuttia päivässä sitä, tätä ja tuota, niin ongelmista ratkeaa tämä, tuo ja se. Vain muutaman minuutin lihaskuntoharjoitus, siivous, jooga, lukeminen päivässä, ja olet parempi ihminen! Hengästyttää ajatellakin.
Itsensä kehittäminen on tärkeää. Mutta on väsyttävää ajatella aina jotain lisää elämään, joka on kuitenkin jo aika täynnä kaikkea. Voisiko hyvinvointi lähteä paranemaan hellittämällä? Ymmärtämällä omat tarpeet?
Jos työpäivän jälkeen ei jaksa muuta kuin makoilla sohvalla, kannattaa huolestua ja muuttaa jotakin elämässä. Sohvalla makoilu on sallittua ja sille on oma aikansa, mutta onko sarjojen katselu tai somen selailu oikea ja toimiva ratkaisu väsymykseen?
Sohvalla ruudun tuijottelu ei ole vastaus kaikkeen. Jotta keho ja mieli palautuvat aidosti, kannattaa lepoa tarkastella laajemmin. Sohva ja nukkuminen ratkaisevat nimittäin vain yhden, helpoimmin tunnistettavan, levon muodon: fyysisen levon. Lääkäri ja tutkija Saundra Dalton-Smith on määritellyt levolle seitsemän tapaa, joita esittelen seuraavaksi tarkemmin.
Fyysinen lepo
Keho tarvitsee fyysistä lepoa, palautumista ja elpymistä. Fyysinen lepo jakautuu vielä kahteen; aktiiviseen ja passiiviseen lepoon. Passiivinen lepo on elintärkeää nukkumista. Aktiivinen fyysinen lepo on esimerkiksi joogaa, venyttelyä, hieronnassa käymistä tai rauhallista luonnossa oleilua. Aktiivinen lepo on myös kehon ravitsemista ruuan ja nesteen muodossa.
Fyysisen levon tarve ilmenee monella tavalla. Tuntuu, ettei ole energiaa selvitä päivän askareista, on sairastelua, heikentynyt vastustuskyky, nukahtamisvaikeuksia sekä erilaisia kipuja ja särkyjä. Myös tunne kofeiinin tai sokerin tarpeesta voi olla merkki fyysisen levon tarpeesta.
Mielen lepo
Mielen lepo on kaikkea, missä mieli lepää! Sen sijaan, että pidät koko ajan mielessäsi pitkää to-do -listaa, kirjoitat sen ylös ja vapautat näin mielesi listan ylläpidosta. Ajatustyö vaatii säännöllisiä taukoja, jolloin aivoja lepuuttaen vaikkapa katsot ulos, laitat silmät kiinni ja ajattelet mielipaikkaasi tai keskityt seuraamaan hengitystäsi. Mikä vain tuntuu luontevalta itselle.
Mielen lepotila voi olla neulomista, palapelin tekoa, puutarhanhoitoa, siivoamista, virtaavan veden seuraamista tai mitä vain, mikä hiljentää ajatuksia ja saa aktiivisen analysoinnin sijaan havainnoimaan kevyesti ympäristöäsi.
Kodin metatyöt (kuka, mitä, minne, milloin, mitä mukaan, ostoslistat jne.) vievät yllättävän paljon mielen kapasiteettia. Tähän voi ottaa avuksi erilaisia sovelluksia tai listoja, jotka säilyttävät puolestasi muistettavat syntymäpäivät, laskut, lääkäriajat, katsastukset jne.
Emotionaalinen lepo
Emotionaalisen levon tila syntyy, kun kukaan ei vaadi tai odota hetkeen mitään. Lisäksi olo on niin turvallinen, että itseään ja tunteensa voi ilmaista täysin avoimesti. Sitä voi olla terapiassa käynti, päiväkirjan kirjoittaminen, rauhallinen luontoretki. Tunteiden vapaa tunteminen: itkeminen, jos itkettää, nauraminen, jos naurattaa.
Emotionaaliseen väsymykseen voi päätyä jatkuvalla toisten miellyttämisellä, omien tunteiden peittelyllä ja kieltämisellä.
Aistien lepo
Tunnistatko tilanteita: piippaavat tai välkähtävät ilmoitukset, tauoton puhetulva jonka kuulet muttet kuuntele, taustamusiikki marketissa tai muussa julkisessa tilassa, ärsyttävän sotkuinen koti, vaatteen hiertävä sauma, sininen näytön valo – näitähän löytyy.
Aistien lepo tarkoittaa lepoa kuormittavista aistiärsykkeistä.
Miten suojautua tältä virralta? Tilanteesta riippuen voi sulkea silmät, siirtyä hiljaiseen tai hämärään tilaan, sulkea älylaitteet; mitä vain, mikä sulkee ärsytyksen pois huomiokentästä. Pienten lasten vanhemmille aistivirta on yleensä jatkuvaa. Jos se kuormittaa, arkeen täytyy rakentaa lepohetkiä aisteille.
Nykymaailman ärsyketulva pitää hermojärjestelmän hälytystilassa, ellei ärsykkeitä tietoisesti sulje ulos. Jatkuva hälytystila vaikeuttaa kehon fyysistä rentoutumista ja johtaa ylikierroksiin.
Luonto on ainoa ympäristö, missä ihminen voi käyttää kaikkia aistejaan. Verrattuna älylaitteiden tuottamaan ärsykevirtaan, luonnon aistiminen rauhoittaa. Luonnon äänet, värit, ilmavirta iholla, erilaiset luonnon materiaalit, raikkaat tuoksut, ovat kaikki hermostoamme rauhoittavia, palauttavia aistimuksia.
Sosiaalinen lepo
Tarve sosiaaliselle levolle ja sen tyypille vaihtelee sen mukaan, mitä arjessa pääsääntöisesti tapahtuu. Asiakaspalvelutyössä, opetustyössä tai pienten lasten kanssa päivän viettävälle kaivattu sosiaalinen lepo voi olla vetäytymistä yksinoloon, rauhaan itsen kanssa. Jo lyhytkin hetki auttaa palautumaan, kun sen saa tehtyä tarpeen mukaan. Ympäristönä luonto toimii jälleen erinomaisesti.
Jos suurin osa ajasta kuluu yksin, sosiaalinen lepo voi taas olla aikaa tärkeiden ihmisten seurassa tai yhteisössä, johon tuntee kuuluvansa. Sosiaalista lepoa voi tuntea harrastuksissa, läheisten ihmisten seurassa, rakkaan kainalossa. Tärkeää on löytää oma sosiaalisen levon tapa ja seura, missä voimavarat karttuvat.
Henkinen lepo
Henkinen lepo on tila, jossa tuntee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan. Se on merkityksellisyyden ja yhteyden tunnetila.
Henkisen levon vajetta voi täyttää mm. hakeutumalla luontoon, osallistumalla tärkeäksi kokemaansa hankkeeseen hyväntekeväisyydessä tai rukoilemalla.
Luova lepo
Luova lepo on ihastuksen, ihmettelyn, ja haltioitumisen kokemusta, inspiroitumista jostakin! Stressantuneena ja kiireisenä on mahdotonta päästä luovan levon tilaan. Hälytystilassa oleva keho ei käytä energiaa luovuuteen, vaan keskittyy hengissä säilymiseen.
Luovuus herää läsnäolon tilassa, kun mieli ja keho ovat levänneet ja ravitut.
Luovaa lepoa on kaikki, missä pääsemme ajattelemaan vähän normaalista poikkeavalla tavalla, keksitään uusia tapoja ratkaista asioita. Luovan levon tarvetta voi täyttää museovierailuilla, musiikilla, kirjoittamalla, maalaamalla ja erilaisten kiinnostavien ilmiöiden tarkastelulla, luontoympäristöä tarkkailemalla. Luonnossa lumoutuminen on mahtava tapa kokea luovaa lepoa.
Luontotyönohjaus ja metsämieliset harjoitukset pystyvät vastaamaan lähes kaikkiin näistä levon lajeista! Omassa elämässäni olen oppinut hakemaan luonnosta vastausta eri levon tarpeisiini. Jos heräsit miettimään omaa levon tarvettasi, autan Sinua mielelläni! Mietitään yhdessä, mitä lajia kaipaat ja miten levon tarpeesi saadaan tyydytettyä, osana päivittäistä toimintaa.
