Metsä on aina ollut minulle paikka, missä voin olla millä mielellä tahansa, minkä näköisenä tahansa, olin sitten virkistäytymässä, marjastamassa tai metsätöissä. Metsä on aina ottanut minut – kuten kaikki muutkin – vastaan hyväksyvästi, tervetulleeksi toivottaen. Suomalaisten sanotaan olevan metsäkansaa, monessa mielessä.
Metsä on ollut turvapaikka historian saatossa monella tapaa, piilopaikka vihollisilta. Nälkävuosina se on ollut ravinnon lähde, ja oman talon rakentaminen on aloitettu kaatamalla puut metsästä. Suomi vaurastui metsästä saaduilla tuloilla teollistumisen rantautuessa tännekin. Täytyykö meitä opettaa menemään metsään? Eikö se ole kaikille suomalaisille luonnollista käyttäytymistä? – Ei se enää välttämättä ole. Metsään mennään marjastamaan, metsästämään ja virkistäytymään edelleen, mutta on paljon suomalaisia, joille metsä ei tunnukaan turvalliselta, vaan sinne meneminen hirvittää. On nuoria, joita ei ole koskaan viety metsään, eikä sinne meneminen tule ensimmäisenä mieleen, kun tarvitsee tilaa ajatella.
Sirpa Arvosen Metsämieli -menetelmä on paljon muutakin, kuin ohje ”mennä metsään”. Arvonen on kasvatustieteiden maisteri sekä liikunnan ja hyvinvoinnin ammattilainen. Metsämieli -menetelmä perustuu tutkittuun tietoon luonnon terveysvaikutuksista sekä psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Menetelmää voi hyödyntää ihan arkisesti omassa pihapiirissä, puistoissa, ulkoilu- ja luontoalueilla, ympäri vuoden.
Metsämieli -kursseilla ja -ryhmissä hyödynnetään myös arvostavaa vuorovaikutusta sekä vertaiskeskusteluja näkökulmana omien hyvinvointitapojen kehittämiseen. Luonnon hyvinvointivaikutukset alkavat jo kymmenen minuutin ulkonaolon jälkeen, eikä ole väliä, mitä teet. Harjoituksilla on kuitenkin merkityksensä! Niiden avulla voi esimerkiksi ottaa etäisyyttä tai peilata omia arjen ajatuksia, jotka usein tuppaavat olemaan yksipuolisia, juuttuen johonkin käsitykseen siitä, millainen minun pitäisi olla, miten minun pitäisi toimia.
Kokenutkin luonnossaliikkuja voi saada ahaa -elämyksiä harjoitusten parissa. Kokeminen on syvempää kuin tietäminen. Luonnossa olemme helpommin läsnä itsellemmekin, kuin mitä olemme rakennetussa ympäristössä. Metsässä ei tarvitse päteä. Meidän ei tarvitse tunnistaa puita, lintuja tai sammalia voidaksemme nauttia niistä kaikilla aisteilla. Suorituskulttuurissa Metsämieli -harjoitukset voivat saada voimakkaitakin tunteita aikaiseksi. Sinä riität. Minä riitän.
Koin itse Metsämieli -ohjaajakoulutuksessa voimakkaasti näkökulman vaihto -harjoituksen. Olin perustanut yritykseni neljä kuukautta aiemmin, ja riittämättömyyden tunne oli koko ajan läsnä. Harjoituksessa oivalsin, että muut näkevät sen, mitä olen tehnyt ja saanut aikaan. Eivät sitä, mikä on vielä tekemättä, tai mitä en vielä osaa. Tietysti olen koko ajan tiennyt tämän, mutta nyt tunsin sen.
Samanlaisia tuntemuksia kokevat Metsämielikävelyillä monet muutkin. Kun vedin ensimmämisen Metsämielikävelyn ja pysähdyimme ison kivirykelmän viereen, eräs osallistuja hämmästyi. Ympäristö oli hänelle erittäin tuttu, hän oli vuosien ajan kulkenut maastossa eri vuodenaikoina. Hän katsoi rinnettä täynnä kiviä ja totesi, ettei ollut koskaan huomannut kiviä. Hän oli suorittanut lenkkeilyä maastossa, eikä ollut kiinnittänyt huomiota ympäristöön. Kävelyn lopussa kysyin osallistujilta, mitä heillä on päällimmäisenä mielessä, ja spontaani vastaus oli ”minä riitän”. Oli oli kiireetön, rauhallinen ja riittävä.
Sirpa Arvonen: Metsämieli – luonnollinen menetelmä mielentaitoihin (2014)
Sirpa Arvonen: Metsämieli – kehon ja mielen kuntosali (2015)
